sunnuntai 7. elokuuta 2016

1. Vaatteet

Olen karsinut vaatteita säännöllisesti ja poistanut kaiken, mitä en ole käyttänyt. Tai ainakin melkein. Kiinnyn harvoin vaatteisiin. Ongelmallisia ovat vaatteet, jotka ovat aikoinaan maksaneet paljon, mutta eivät ole enää omaa tyyliä, eivätkä – Konmarin termein – tuota iloa. Merkkivaatteitakin on nykyään vaikea saada myytyä, eikä niistä ainakaan saa kunnon hintaa. Ongelmallinen on myös esimerkiksi tukholmalaisesta vintage-liikkeestä ostettu iltapuku, joka ei enää mahdu minulle. Se kävi jo Mekkomaniassa, muttei mennyt kaupaksi, vaikka moni kuulemma ihaili sitä. Laitoin sen vielä myyntiin oman asuinalueen kierrätysryhmään. Toinenkin vintage-iltapuku kävi aiemmin Mekkomaniassa, samoin tuloksin. Se on pitkä samettipuku, pitkien pukujen tilaisuuksia ei taideta paljoa järjestää, ja toisaalta vintage-harrastajat eivät halua saksia vaatteita, koska teko on peruuttamaton. Ei auta muu kuin antaa hieno puku kierrätyskeskukseen.


Otin kaikki vaatteet pois kaapeista ja raakkasin rankalla kädellä. Tein syntiä Marie Kondon ohjeita vastaan siinä, että kuuntelin samalla netistä BBC:n radio-ohjelmia. Kondohan neuvoo työskentelemään hiljaisuudessa, jotta varmasti saa yhteyden omiin vaistoihin ja säilyttää oikeat tavarat. Se vaan tuntui liian tylsältä!

Lopputulos:
– Noin 10 tuotetta myyntiin kierrätysryhmään
– Clas Ohlsonin iso sininen säkki täyteen kirppisvaatteita (jotka vien kierrätyskeskukseen)
– 1 jätesäkki täynnä roskaa (kulahtaneita ja rikkinäisiä)
– 5 vaatekappaletta, jotka menevät vinttiin odottamaan ihan pientä laihtumista
– 1 säkki täynnä omatekoisia vaatteita, joita tarjoan ystävälleni


Havaitsin, että minulla on tosi paljon kumitossuja, tai ainakin viisi paria. Olen ostanut aleista vähän väärän värisiä tai mallisia, joita ei sitten ole tullut pidettyä. Laitoin ne myyntiin ja rahoilla ostan yhdet, jotka ovat oikeasti mieluisat.

Olen myös ostanut alennusmyynnistä liian pieniä vaatteita. Niitäkään ei ole tullut pidettyä, koska ne kinnaavat.

Olen jo aiemmin huomannut, että suurin osa vaatteistani ei sovi oikeaan elämääni. Sekä ompelen että ostan vaatteita unelmaelämää varten, sellaista jossa istun kahvilassa lukemassa kirjaa ihana mekko päällä. Harvoin sellaiseen on oikeasti aikaa. Töissä käytän mukavia vaatteita, koska en pysty ajattelemaan, jos vaatteet tuntuvat päällä.


2 kommenttia:

  1. Olen myynyt vintage-vaatteita FB:n vintagevaatteiden ryhmässä. Sieltä iltapuku voisi löytää arvostavan kodin, jos et vielä ehtinyt viedä kiertoon!

    VastaaPoista
  2. Wannabe-elämässäni minä kuuntelisin rockabillya jossain lavanreunalla ihanassa mekossani ja poseeraisin välillä jenkkiautoon nojaillen. Tosielämässä opetan ekaluokkalaisia, pidän sylissä itkeviä,laastaroin ja puhallan, pyyhin räkää olkapäältäni ja istun lasten keskellä lattialla. Näytä siinä siinä sitten hehkeältä! Ihan ei unelmat ja arki aina kohtaa.

    VastaaPoista