Häpeä

Eikö tämä lopu koskaan?!

Muutamassa kolumnissa on kesän mittaan ilmaistu ajatus, että "marittajien" pitäisi hävetä, koska heittävät tavaraa pois ja pahimmillaan ostavat uutta tilalle. Suomalaisten hiilijalanjälki on muutenkin liian suuri!

On vaikea kuvitella, että joku ei häpeäisi käydessään läpi kaappejaan ja raakatessaan turhaa tavaraa kierrätykseen. Kun karsin ompelu- ja askartelutavarat, lopputuloksena oli yksi suuri "pakolaiskassi" tavaraa kierrätyskeskukseen ja jätesäkillinen roskaa. Lisäksi annoin ystävälleni vähän tarvikkeita. Totta kai se hävettää ja nolottaa! Ainakin pääkaupunkiseudulla kierrätyskeskuksissa on onneksi tosi hyvin organisoidut käsityöosastot, vaikka ei sekään poista häpeää.

"Pakolaiskassin" lisäksi on taas kertynyt kolme Clas Ohlsonin sinistä säkkiä kierrätykseen menevää tavaraa. Lisäksi olen myynyt ja antanut tavaraa alueeni kierrätysryhmässä. Vaatteiden raakkaaminen teki monta säkkiä henkareita tarpeettomaksi, henkarit annan ilmaiseksi eteenpäin.

Tuntuu oudolta, että Konmarista on kirjoitettu (ainakin Suomessa) melko pilkallisesti ja ylenkatseellisesti. Ainakin minussa kaappien läpikäyminen on saanut aikaan oivalluksia, jotka varmasti vaikuttavat tulevaan kuluttamiseen. Ekologisesti olen kyllä pyrkinyt elämään noin 8-vuotiaasta saakka, mutta välillä on lipsunut.

Tähänastisia huomioita:
– haksahdan helposti kaikenlaisiin "käteviin" kapineisiin, kuten leikkuriin, jolla saa yhdellä kertaa omenankodan pois ja omenan lohkoihin. En käyttänyt sitä kertaakaan.
– olen heikkona peltirasioihin. Ne ovat epäkäytännöllisiä, koska päältä ei näe, mitä rasiassa on. Laitoin kaikki peltilaatikot kierrätykseen ja ostin tilalle läpinäkyvät muoviset.
– hamstraan kirppiksiltä alkuperäispakkauksissa olevia sukkahousuja. Niitä kertyi iso säkillinen. En luultavasti tarvitse loppuelämäni aikana uusia sukkahousuja.
– ostan ja ompelen vaatteita jonkun toisen elämää varten. Jonkun, joka on töissä toimistossa. Työskentelen yksin ja viihdyn parhaiten löysissä, pehmeissä asuissa, en tyköistuvissa kotelomekoissa.
– koska kotona ei ole rahaa tehdä remonttia, kuvittelen kohentavani kodin ilmettä maljakoilla ja tyynynpäällisillä. Oikeasti viihtyisyys lisääntyy tavaraa karsimalla.
– hamstraan lapsille liikaa vaatteita kirppiksiltä.
– kuvittelen kipsuttavani kaupungilla kädessä pidettävän käsilaukun kanssa. Oikeasti käytän aina yliolanlaukkua, koska haluan pitää kädet vapaina.

Eräs asia, joten olen alkanut katsella uudesta näkökulmasta on dyykkausharrastus. Kärsin ekoahdistuksesta, enkä oikein kestä sitä, että hyvää tavaraa jää roskalavalle/roskikseen. Tänään kiikutin pelastamani tuolin uudelle omistajalle. Dyykatessakin pitäisi ottaa vain omaan tarpeeseen, vaikka se tarkoittaisi, että hyvää kamaa menee kaatopaikalle. Poikkeuksena tietysti arvoesineet.