sunnuntai 14. elokuuta 2016

Paperisota


Löysin kaapista alter egoni, vaaleanpunaisen astronautin.

Martoilla on tunnettu sanonta, että jouluksi ei tarvitse siivota kaappeja, jos ei aio viettää aattoa kaapissa. Sanonta on aina ollut mielestäni vähän ristiriitainen, vaikka ymmärränkin, että tarkoitus on helpottaa joulustressaajien oloa. Ehkä on olemassa ihmisiä, joille tavarat, jotka ovat poissa silmistä, ovat oikeasti poissa mielestä – tuntuu kuitenkin, että aika monille täydet kaapit ovat taakka. Vaikka roinia ei joka hetki ajattelisi, ne jotenkin varjostavat elämää.

Konmari-ryhmässä tulee jatkuvasti esiin epätietoisuus sen suhteen, mitä papereita saa heittää pois (ja miten). Olen koko aikuisikäni ollut paperivainoharhainen. Minulla on tallessa kaikki aikuiselämän tiliotteet ja veroilmoitukset, palkkakuitit ja ties mitkä. Erittäin hyvässä tallessa – kun tarvitsin erästä työtä varten tutkintotodistusta, minulla ei ollut hajuakaan, missä se oli (siellä ”tärkeiden papereiden” seassa tietenkin) ja jouduin tilaamaan uuden. Ainakin Helsingin yliopistossa se onneksi kävi helposti. (Hassua tavallaan, että viimeiset parikymmentä vuotta kaikki työnantajat ovat uskoneet vain omaa sanaani, kun olen ilmoittanut olevani maisteri!)


Lapsi teki itselleen päiväkotiaikoina tärkeän paperin. Mitähän kieltä lienee? Tämänkin dokumentin olen säilönyt "tärkeiden papereiden" joukkoon.

Ryhmässä on onneksi muitakin, joille papereiden läpikäyminen aiheuttaa suurta ahdistusta. Moni käy läpi jopa nuoruuden päiväkirjat, teinikalenterit ja kirjeet. Ikävistä työpaikoista saatujen työtodistusten kohtaaminen saattaa ahdistaa ja masentaa. On avioeropapereita ja lääkärintodistuksia, jotka ovat muuttaneet elämän suunnan. Minulla on eräässä yläkaapissa kuolleen läheisen suruaddressit. On tuntunut, ettei niitä voi heittää paperinkeräykseen, mutta niiden läsnäolo kaapissa ahdistaa! Sain vihdoin laitettua sukulaisille viestiä ja kysyttyä, mitä teen addresseille.

Teini-ikäisestä saakka olen pelännyt, että heitän pois jonkin tärkeän paperin. Turvallisinta on siis ollut säästää kaikki. Olen kyllä mapittanut tositteita, toisessa yläkaapissa on mappikaupalla tiliotteita, veroilmoituksia, vakuutuspapereita ja lääkärien lausuntoja. Äitini on jo useaan kertaan vihjannut, että mappikuormaa voisi karsia, mutta olen saanut paniikkihepulin. Paperit ovat tietoturvajätettä, jonka hävittäminen ei kerrostalossa ole helppoa. Jotkut liottavat arkaluontoisia papereitaan vedessä, jolloin niitä ei voi laittaa kierrätykseen. Olen suunnitellut, että vien paperit mökille ja poltan – riippuu siitä, kuinka valtavia määriä niitä tulee! Muuttoauton tilaaminen vanhoille papereille ei ehkä ole mielekästä.

Vainoharhaisuudelle on syynsä. Harrastan roskalavoja ja usein niistä löytyy sellaisenaan arkaluontoisia dokumentteja. Vainajan koko elämä saatetaan kipata surutta lavalle: koulutodistukset, vekselit, lainakirjat, vakuutuspaperit, lääkärintodistukset – kyllä vainajakin ansaitsisi jonkinlaisen yksityisyyden suojan! Myös elävät ihmiset heittävät roskiin papereita, joista käy ilmi kaikki sosiaaliturvatunnuksesta tilin saldoon.


Kuitit talteen! Tai parasta säilöä samantien koko lompakko "tärkeiden papereiden" laatikkoon numero 2837.


Tuntuu tyhmältä kun tajuaa, miten kauan täydet kaapit ja komerot, ja esimerkiksi juuri paperipaljous, ovat ahdistaneet mielen perällä. Miksen tehnyt jotain jo kauan sitten?

5 kommenttia:

  1. Minä taas olen aina laittanut kaikki paperit pois. Inhoan papereita ja kaikkia paperitöitä. Minulla on todistuksille yksi kansio ja toinen tärkeille papereille (säilytettäville siis). Suunnilleen kerran vuodessa siivoan sen.

    Sellaisille papereille, joille pitää tehdää jotain, minulla on maanantaikasa. Eli kasaan kaikki laskut ja muut paperit laatikkoon, jonka selvitän aina maanantaina. Jos jollakin paperilla ei ole kiirettä, se voi jädä odottamaan seuraavaa maanantaita. Siinä välissä en ajattelekkaan sitä.

    On meillä tietysti lasten piirustuksiakin, mutta niillekin on oma kansio.



    VastaaPoista
  2. Mulla on ollut vähän samaa vikaa. Nyt, kun kävin läpi paperikategoriaa, hävitin surutta opiskeluaikaiset paperit ja kurssimuistiinpanot. Jos en ole niihin koskaan tenttien ja gradun ja valmistumisen jälkeen palannut, tajusin viimein, etten koskaan palaisikaan. Järjettömintä oli kuitenkin laskujen ja niiden kiorien säästäminen. Kun olen kuoren avannut, en olekaan laittanut sitä keräykseen. Kolme kassillista pelkkiä tyhjiä kuoria meni paperinkeräykseen. Yrityksen kirjanpito ja veropaperit vielä pitäisi jaksaa. Päätin, etten ikinä anna paperitavaran kertyä kotiini enää.

    VastaaPoista
  3. Pahimmillaanhan paperin hamstraus aiheuttaa paloturvallisuusriskin, jos niitä vaikka viedään ullakolle jemmaan. Haluaisin kovasti parantua tästä taudista!

    VastaaPoista
  4. Minullakin on samaa oiretta, eli paperien hamstrausta ihan vain varalta. Jonkinlaista niskalenkkiä olen kuitenkin aiheesta ottanut. Tärkeissä papereissa säästän kuluvan vuoden ja viisi vahvistettua verovuotta taaksepäin. Tässäkin olen yritänyt alkaa scannaamaan tärkeitä papereita sitä mukaan kuin niitä tulee, jotta myöhemmin voisin hävittää paperit jo aikaisemmin.
    Hävityksessä käytän silppuria. Pieniä esim. roska-astian päälle sijoitettavia silppureita myydän varsin edullisesti. Polttaminen olisi toki vaivattomampaa jos on siihen mahdollisuus. Taloyhtiössämme joku grillikatoksessa poltti papereitaan kerran ja sen jälkeen tuli sille kielto, sillä läheiset ikkunat ja ikkunanlaudat olivät sen jälkeen täynnä paperinokea.

    VastaaPoista
  5. Skannaaminen onkin hyvä idea, tosin pitää varoa, ettei tietokoneesta tule yksi täysi kaappi lisää.

    VastaaPoista