Löysin kaapista alter egoni, vaaleanpunaisen astronautin.
Martoilla on tunnettu sanonta, että
jouluksi ei tarvitse siivota kaappeja, jos ei aio viettää aattoa
kaapissa. Sanonta on aina ollut mielestäni vähän ristiriitainen,
vaikka ymmärränkin, että tarkoitus on helpottaa joulustressaajien
oloa. Ehkä on olemassa ihmisiä, joille tavarat, jotka ovat poissa
silmistä, ovat oikeasti poissa mielestä – tuntuu kuitenkin, että aika
monille täydet kaapit ovat taakka. Vaikka roinia ei joka hetki ajattelisi, ne jotenkin varjostavat elämää.
Konmari-ryhmässä tulee jatkuvasti
esiin epätietoisuus sen suhteen, mitä papereita saa heittää pois
(ja miten). Olen koko aikuisikäni ollut paperivainoharhainen.
Minulla on tallessa kaikki aikuiselämän tiliotteet ja
veroilmoitukset, palkkakuitit ja ties mitkä. Erittäin hyvässä
tallessa – kun tarvitsin erästä työtä varten
tutkintotodistusta, minulla ei ollut hajuakaan, missä se oli (siellä
”tärkeiden papereiden” seassa tietenkin) ja jouduin tilaamaan
uuden. Ainakin Helsingin yliopistossa se onneksi kävi helposti.
(Hassua tavallaan, että viimeiset parikymmentä vuotta kaikki
työnantajat ovat uskoneet vain omaa sanaani, kun olen ilmoittanut
olevani maisteri!)
Lapsi teki itselleen päiväkotiaikoina tärkeän paperin. Mitähän kieltä lienee? Tämänkin dokumentin olen säilönyt "tärkeiden papereiden" joukkoon.
Ryhmässä on onneksi muitakin, joille
papereiden läpikäyminen aiheuttaa suurta ahdistusta. Moni käy läpi
jopa nuoruuden päiväkirjat, teinikalenterit ja kirjeet. Ikävistä
työpaikoista saatujen työtodistusten kohtaaminen saattaa ahdistaa
ja masentaa. On avioeropapereita ja lääkärintodistuksia, jotka
ovat muuttaneet elämän suunnan. Minulla on eräässä yläkaapissa
kuolleen läheisen suruaddressit. On tuntunut, ettei niitä voi
heittää paperinkeräykseen, mutta niiden läsnäolo kaapissa
ahdistaa! Sain vihdoin laitettua sukulaisille viestiä ja kysyttyä, mitä teen addresseille.
Teini-ikäisestä saakka olen pelännyt,
että heitän pois jonkin tärkeän paperin. Turvallisinta on siis
ollut säästää kaikki. Olen kyllä mapittanut tositteita, toisessa
yläkaapissa on mappikaupalla tiliotteita, veroilmoituksia,
vakuutuspapereita ja lääkärien lausuntoja. Äitini on jo useaan kertaan vihjannut, että mappikuormaa voisi karsia, mutta olen saanut paniikkihepulin. Paperit ovat
tietoturvajätettä, jonka hävittäminen ei kerrostalossa ole
helppoa. Jotkut liottavat arkaluontoisia papereitaan vedessä,
jolloin niitä ei voi laittaa kierrätykseen. Olen suunnitellut, että
vien paperit mökille ja poltan – riippuu siitä, kuinka valtavia
määriä niitä tulee! Muuttoauton tilaaminen vanhoille papereille ei ehkä ole mielekästä.
Vainoharhaisuudelle on syynsä. Harrastan roskalavoja ja usein niistä löytyy sellaisenaan arkaluontoisia dokumentteja. Vainajan koko elämä saatetaan kipata surutta lavalle: koulutodistukset, vekselit, lainakirjat, vakuutuspaperit, lääkärintodistukset – kyllä vainajakin ansaitsisi jonkinlaisen yksityisyyden suojan! Myös elävät ihmiset heittävät roskiin papereita, joista käy ilmi kaikki sosiaaliturvatunnuksesta tilin saldoon.
Kuitit talteen! Tai parasta säilöä samantien koko lompakko "tärkeiden papereiden" laatikkoon numero 2837.
Tuntuu tyhmältä kun tajuaa, miten
kauan täydet kaapit ja komerot, ja esimerkiksi juuri paperipaljous,
ovat ahdistaneet mielen perällä. Miksen tehnyt jotain jo kauan
sitten?
Minä taas olen aina laittanut kaikki paperit pois. Inhoan papereita ja kaikkia paperitöitä. Minulla on todistuksille yksi kansio ja toinen tärkeille papereille (säilytettäville siis). Suunnilleen kerran vuodessa siivoan sen.
VastaaPoistaSellaisille papereille, joille pitää tehdää jotain, minulla on maanantaikasa. Eli kasaan kaikki laskut ja muut paperit laatikkoon, jonka selvitän aina maanantaina. Jos jollakin paperilla ei ole kiirettä, se voi jädä odottamaan seuraavaa maanantaita. Siinä välissä en ajattelekkaan sitä.
On meillä tietysti lasten piirustuksiakin, mutta niillekin on oma kansio.
Mulla on ollut vähän samaa vikaa. Nyt, kun kävin läpi paperikategoriaa, hävitin surutta opiskeluaikaiset paperit ja kurssimuistiinpanot. Jos en ole niihin koskaan tenttien ja gradun ja valmistumisen jälkeen palannut, tajusin viimein, etten koskaan palaisikaan. Järjettömintä oli kuitenkin laskujen ja niiden kiorien säästäminen. Kun olen kuoren avannut, en olekaan laittanut sitä keräykseen. Kolme kassillista pelkkiä tyhjiä kuoria meni paperinkeräykseen. Yrityksen kirjanpito ja veropaperit vielä pitäisi jaksaa. Päätin, etten ikinä anna paperitavaran kertyä kotiini enää.
VastaaPoistaPahimmillaanhan paperin hamstraus aiheuttaa paloturvallisuusriskin, jos niitä vaikka viedään ullakolle jemmaan. Haluaisin kovasti parantua tästä taudista!
VastaaPoistaMinullakin on samaa oiretta, eli paperien hamstrausta ihan vain varalta. Jonkinlaista niskalenkkiä olen kuitenkin aiheesta ottanut. Tärkeissä papereissa säästän kuluvan vuoden ja viisi vahvistettua verovuotta taaksepäin. Tässäkin olen yritänyt alkaa scannaamaan tärkeitä papereita sitä mukaan kuin niitä tulee, jotta myöhemmin voisin hävittää paperit jo aikaisemmin.
VastaaPoistaHävityksessä käytän silppuria. Pieniä esim. roska-astian päälle sijoitettavia silppureita myydän varsin edullisesti. Polttaminen olisi toki vaivattomampaa jos on siihen mahdollisuus. Taloyhtiössämme joku grillikatoksessa poltti papereitaan kerran ja sen jälkeen tuli sille kielto, sillä läheiset ikkunat ja ikkunanlaudat olivät sen jälkeen täynnä paperinokea.
Skannaaminen onkin hyvä idea, tosin pitää varoa, ettei tietokoneesta tule yksi täysi kaappi lisää.
VastaaPoista