Valokuvat

Kirjassaan Marie Kondo käskee repimään albumeista tärkeimmät kuvat ja säästämään vain ne. Ärsyttävää! En ymmärrä myöskään ihmisiä, jotka heittävät valokuvia roskikseen tai jopa polttavat. Kuulemma vanhat ihmiset toimivat usein näin.

Mielestäni kyllin vanhoja kuvia ei saisi heittää pois ollenkaan. Esimerkiksi 1930-luvun valokuvissa näkyy arjen yksityiskohtia, joita moni ei enää omakohtaisesti muista.

Omistan todella paljon valokuvia – menneisyyden kuvia siis. Minulla on isovanhempieni valokuva-albumeita ja irtokuvia.

Ei hajuakaan, kuka on Pia mummin nuoruuden albumissa – en silti heittäisi kuvaa menemään, siinä on ihana tunnelma!

Vaatekaappia raakatessa vilkaisin albumeitani. En aio poistaa niistä mitään, vaikka jotkut nuoruuden kuvat ovat kamalia tai älyvapaita. Kuvasin tuolloin ahkerasti, otin esimerkiksi kuvia tavallisesta kouluarjesta. Löysin kuvia, joissa luokkani oppilaat istuvat tunnilla. Tuntui käsittämättömältä, että omista kouluajoista on niin kauan. Se tuntui myös murheelliselta. Nuorena sitä kuvitteli, että aikaa on loputtomiin. Kuvat auttavat hahmottamaan ajan kulumista ja elämän katoavaisuutta.