Vaatekaappipoliisi

Luin aamulla tämän blogikirjoituksen ammattijärjestäjän käyttämisestä. Mieleen palasivat kokemukset kymmenen vuoden takaa. Tuolloin telkkarissa näytettiin Trinnyn ja Susannahin sarjaa Tyyliä vai ei (What Not to Wear), johon olimme nuoruudenystävieni kanssa koukussa. Koska Trinnyä ja Susannahia olisi luultavasti ollut vaikea saada Suomeen neuvomaan tavallisia naisia, päätimme järjestää saman palvelun toisillemme. Leikin nimeksi tuli Vaatekaappipoliisi.

Tapasimme vuorotellen kunkin kotona. "Uhri" esitteli vaatteitaan, siis puki ne päälleen, ja "raati" arvosteli rehellisesti. Koska olimme vanhoja ystävyksiä, kukaan ei pahoittanut mieltään. Tunsimme myös toistemme tyylin ja mieltymykset. Tarjolla oli aina teetä ja herkkuja, kun yksi mannekeerasi asujaan ja muut neuvoivat, mitä kannattaisi säästää. Joistakin vaatteista keskusteltiin perinpohjin, ja kukin sai hyödyllisiä neuvoja tulevia hankintoja varten.

Nuorena rakastin Jackpotin kukallista haalaria. Nykyään se näyttää jättiläisvauvan vaatteelta!

Ulkopuoliset silmät tulivat todella tarpeeseen. Muuttuva elämäntilanne vaatii usein myös garderobin päivittämistä. Toisaalta naisen vartalokin muuttuu iän karttuessa. Raati vahti, että epäsopivat vaatteet tosiaan menivät kirppissäkkiin tai roskikseen.

Puuha oli todella hauskaa. Yksi meistä oli säästänyt mitä karmeimpia 1980-luvun muotivaatteita, joille nauroimme vedet silmissä. Hän oli saanut osan näistä joltain sukulaiselta, joka ajatteli, että työelämään siirtyessä nuori tyttö tarvitsisi siistejä vaatteita. Siinä vaiheessa vaatteet vain olivat menneet auttamatta muodista. Verkkokalvoilleni on syöpynyt esimerkiksi fuksianpunainen polyesterisatiinipusero, jossa riitti röyhelöä, ruusuketta ja olkatoppauksia.

Jos ei ole varaa kutsua kotiin ammattimaista pukeutumisneuvojaa, kannattaa siis pyytää ystäviä apuun!